Tässä blogissa tulen kertomaan teille ja perustelemaan, miksi ei kannattaisi murehtia turhaan ja miksi ihmiset yleensäkin murehtivat erilaisista asioista.

Earl Nightingale tutki tätä asiaa ja tulokset olivat mielestäni vähintäänkin mielenkiintoisia. Esittelen seuraavaksi tulosten pääkohdat.

92 % ihmisen kaikista murheista on turhia murheita eli tosiasiassa vain kahdeksan prosenttia on sellaisia murheita, joita oikeastaan kannattaisi murehtia. 

40 % ihmisen kaikista turhista murheista koski sellaista asiaa, joka ei edes koskaan tullut tapahtumaan. (Esimerkki: ”Jos lauantain työpaikkahaastatteluni menee huonosti, olen puilla paljailla...)

30 % ihmisen kaikista turhista murheista koski sellaista asiaa, joka oli jo tapahtunut eikä sen kulkuun tai tulokseen voinut enää vaikuttaa. (Esimerkki: ”Haukuin ystävättäreni kaverin oikein kunnolla viime lauantaina...”) Toki voit pyytää halutessasi anteeksi jälkeenpäin.

12 % ihmisen kaikista turhista murheista koski henkilön terveyteen liittyviä asioita. (Esimerkki: ”Minulla on varmaan syöpä, kun rintani alla on tällainen pahkura...”)

10 % ihmisen kaikista turhista murheista oli pikkumaisia ja sekalaisia murheita. (Esimerkki: ”Minulla lohkesi kynsi toissapäivänä. Olin juuri muutama päivä aikaisemmin laittanut uudet tekokynnet ja maksoin niistä 70 euroa...)

Niin sanottuja todellisia murheita oli tutkimuksen mukaan vain kahdeksan prosenttia (Esimerkiksi läheisen kuolema). Noin puolelle näistä todellisistakaan murheista et voi tehdä mitään. Jos läheisesi kuolee, teet surutyön ja käsittelet asian hyvin. Jos et itse osaa asiaa käsitellä asiaa, suosittelen turvautumaan ammattiapuun, esimerkiksi psykologiin, he tietävät kuinka asiat täytyy käsitellä. Minun mielestäni on järkevää kysyä neuvoja vain ja ainoastaan asian asiantuntijoilta! Käsittelemättömät asiat saattavat vaikuttaa tulevaisuudessa paljonkin elämääsi, vaikka et sitä itse tiedostaisi.

 Puolelle näistä kahdeksasta prosentista voit tehdä jotakin. (Esimerkki:Minut irtisanottiin töistä, vaikka olen ollut talossa jo 10 vuotta. Minulla on kolme lasta ja meillä ei ole muita tuloja") Murehtiminen ei tässäkään tapauksessa auta mitenkään, vaan siihen menee aivan turhaa energiaa! Tälle asialle voit kuitenkin tehdä jotakin. Ensinnäkin hyväksyt ja otat täyden vastuun siitä, että sinut on irtisanottu. Soitat huomenna työvoimatoimistoon, ilmoitat ystävillesi, että laittavat sanan kiertämään, että hyvä työmies olisi tarjolla, katsot seuraavan päivän lehdestä ja netistä avoimia työpaikkoja ja niin edelleen ei se ole tämän ihmeellisempää.

 Minun mielestäni ei kannata murehtia turhaan. Siihen menee valtavasti energiaa ja monesti vedät murehtimiseen mukaasi myös lähelläsi olevien ystäviesi energiat. Ikävä tosiasia on kuitenkin, että suurin osa ihmisistä tulee aina murehtimaan turhaan. Heillä ei yksinkertaisesti ole sitä tietoisuudentasoa, että he osaisivat olla murehtimatta. Jälleen täytyy muistuttaa, että tämäkin asia on täysin opittavissa ja hallittavissa mielen ja ajattelemisen kehittämisen avulla. On selvää, että ne henkilöt, jotka osaavat hallita ajatuksiaan, pystyvät myös keskittämään energiansa enemmän niihin asioihin, joita elämässään haluavat. Muista, että mihin eniten keskityt, siinä alat kehittyä ja kasvaa!

Huono keskittyminen = Huonot tulokset

Hyvä keskittyminen = Hyvät tulokset

Mielestäni murehtiminen johtuu juuri siitä, että omia ajatuksia ei osata hallita. Täytyy muistaa, että sinä voit joko hyväksyä sen ajatuksen, joka saapuu mieleesi tai torjua sen. Voit myös jättää sen kokonaan huomioimatta. Sinä itse todellakin olet vastuussa omista ajatuksistasi! Kun negatiivisia ajatuksia syntyy tietoiseen mieleen, ne aiheuttavat negatiivisia tunteita. Nämä tunteet aiheuttavat negatiivisia tekoja ja teot edelleen negatiivisia tuloksia. Mielestäni juuri ihmisen vahvuus ja kokemus tulevat hyvin esille erikoistilanteissa eli silloin kuin poiketaan arjesta tai tapahtuu jotakin sellaista mihin yleensä ei ole totuttu.

On ymmärrettävää, että ihmiset eivät osaa hallita ajatuksiaan. Eihän meille ole koskaan opetettu, kuinka omia ajatuksia voisi hallita. Täytyy ymmärtää, että mieltä ja ajattelutapaa voi muuttaa ja harjoittaa kuten lähes mitä tahansa elämässä. Se vaatii kuitenkin harjoittelua ja paljon toistamista, jotta taito alkaa kehittyä ja siitä alkaa muodostua tapa eli alat osata asian. Et voi esimerkiksi osata judoa jos et ole koskaan sitä harjoitellut, eikö näin? Mutta jos keskität energiasi judon harjoittelemiseen, alat kehittyä. Mielestäni Dalai- Lama kuvaa hienosti kirjassaan Onnellisuuden taito tätä kyseistä asiaa: ”Ei ole mitään sellaista jatkuvaa toimintaa tai harjoitusta, joka ei muuttuisi helpommaksi sitä mukaa kuin siihen tutustuu ja sitä harjoittelee”.

Minusta on järkevää ymmärtää, että mitään suuria tavoitteita ja päämääriä ei saavuteta hetkessä vaan ne vaativat aikaa. Esimerkiksi jos haluat kehittyä judossa, sinun täytyy suorittaa vyön arvot tietyssä tasojärjestyksessä.  Et voi siirtyä seuraavalla tasolle ennen kuin olet saavuttanut / oppinut edellisen tason. Korkeimmalle tasolle pääseminen saavutetaan yleensä vasta useiden vuosien harjoittelemisen ja keskittymisen jälkeen.

Kannattaako murehtia?

Vai kannattaisiko se sama energia käyttää ja keskittää juuri siihen mitä todella haluat?

Minun mielestäni kokonaisuutena ajatellen jälkimmäinen vaihtoehto on ehdottomasti parempi.

Tässä yksi toimintamalli: